nyt olen onnellinen

 huomatkaa yritettii Emmin kans saada toi nuoripari romanttisesti sydämeen...

 Kerran vuodessa mä kohtaan mun menneisyyden traconissa. Mä en häpee sitä mitä oon ollu, se on tehny musta tän mitä mä oon nyt. Ernuajat toi mun elämään tärkeimpiä ihmisiä jota mulla on ja mä en vaihtas tätä pois. Aurinkoinen päivä, parhaat ystävät. Illalla teatterissa hiljaiset sillat porukoitten kanssa. Huomenna palataan Tampere-talolle piknikille. Parhautta vetää syyskorot jalkaan, vaikka pitkän päivän jälkee jalat huutaakin vähän hallelujaa.

Teatteria odotellessa mä istahdin evästämään puistoon penkille ja joku oli jättänyt siihen oman viestinsä. Mä pyrin vähintään kerran viikossa katsomaan peiliin ja sanomaan, että mä olen onnellinen.

Ja tän postauksen jälkeen kellekään ei liene epäselvää miksi mä ilmaisen itseäni mielummin sanoin kuin kuvin, niin kovasti kun haluaisin osata piirtää!

Päivän loistavuutta saatto tietenkin parantaa vielä tää täysin randomilla jopa hieman kiukkuseen twiittiin saatu reply mun lempipoitsuilta! Oon ollu huono fanityttö lähiaikoina mutta mua ei oo unohdettu, tällä tunteella jaksaa pitkälle syksyyn vaikka toistekki ois kylmä! :)