Yks hepan pää voi tuoda yllättävän paljon riemua, kavereitten kämppä oli kiva lukaali, en muista millon oon nauranu näin paljon ja Miian kädet on yhtä vammaset kun munkin. Mä rakastan näitä ihmisiä ja ei harmitä yhtään vaikka oli liian kylmä piknikille! Yks parhaista kamuista palas takas stadiin ja mulla on nyt jo niin ikävä että lasken päiviä meidän kolme vuotta suunniteltuun kalsaribailuihin. Jos on jo onnellisempi kuin koskaan, miten voi tajuta olevansa vielä onnellisempi kuin luulikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti