Nojoo, mulla on neljän päivän viikonloppu meneillään ja tänään pitäs lähtee takas Orivedelle. Jäisin paljon mielummin kotiin, opiston sillontällön pikavauhtia hotkastun sämpylän (mä en ikinä uskonu, että sanon tän: mä oon kyllästyny niihin sämppyihin.) sijaan tuntuu niin ylelliseltä herätä ihan rauhassa, juoda kahvia ja syödä aamupalaa pari tuntia ja sitten alkaa miettiin, mitä sitä tekis. Ahvoitaivas.
Herkkulakko loppuu tällä viikolla. Mä en olis ikinä ikinä ikinä uskonut, että mä pystysin elään ees kuukauden ilman mitään herkkuja. Ja välillä ein sanominen on oikeesti tuntunu tosi vaikeelta, kun muut mättää suklaata, kakkuu ja jäätelöö ja mä voin vaan juoda kahvia. Mutta onnistumisen fiilis on tällä hetkellä nii korkeella. Luultavasti herkkujen vähentäminen jatkossa tulee olee helppoa, hedelmät on niin paljon parempii. Viime viikolla mulla oli kunnon banaanikausi, nyt haluan vaan omenoita. Mä en oo ikinä pitäny omenoista.
Me haetaan äiti kotiin ens viikolla. Mä luulin, et kuukausi ois jotenki paljon ikuisuudemmalta tuntuva aika, mut niin se vaa hurahti. Ihan ku vasta oisin heilutellu sille ku se katos lentokentän portista. Me ollaan selvitty yllättävän hyvin.
Miettikää, et kahen viikon päästä tähän aikaan oon oikeestaan jo lukulomalla. Hurjaa!
ps. tsekatkaa toi semicool Putin joka väsättii kamujen kaa!
