garda

Oltiin siskon ja vanhempien kanssa kesällä reilu viikko Italiassa. Ei tällä kertaa otettu pakettimatkaa vaa varattii lennot ja hotellit ite ja vuokrattiin auto. Kartanlukijana voin sanoo, että Italian liikenneympyrät on sekavimpia ikinä. Mokattiin tietullienkin kans kun ei tajuttu ottaa jotain lipuketta ja ne yritti toisessa päässä laskuttaa muutaman euron sijaan kuuskymppiä...

Oltiin melkein koko aika garda-järvellä ja oikeesti näteimmät vuoristomaisemat ikinä! Käytiin vaelteleen ja tekis mieli vaa laittaa tänne noi kaikki kuvat.

Semireilaajafiilis muuten ku meidän lento lähti yöllä ja hengailtii kentällä siihen asti ja nukuin pyyhkeen päällä siinä lattialla... Voi kultaiset muistot! Ja meidän piti käydä jossain syömässä mut Bergamosta ei tullu vastaan yhtään ravintolaa(??) joten päädyttiin safkaa lentokentän ylihinnoteltui täytettyi tortilloi, jotka kaiken lisäks oli vielä osittain jäässä...

Anna mulle kuuraketti, tää maailma ei riitä

Mä oon koko kesän taistellu itteni kanssa haluanko mä jatkaa bloggailua vaiko en. Toisaalta hirveä kiire, toisaalta palava halu kerätä muistot johonkin. Mä tulin siihen tulokseen, ettei mulla oo kerrottavaa. 

Paitsi että onhan. Mä istuin viime viikolla bussissa, olin missannu motaribussin ja jouduin istuun 20 minuuttia pidempään päästäkseni kotiin ja mietin, että mun tekee mieli bloggaa. Tietty kamerasta oli loppunu akku ja pääsin vasta nyt siirteleen kuvia mut parempi myöhään kun ei millonkaan jee!

Mulla oli loppukesästä jäätävä probleema kun en päässytkää opiskeleen minne halusin ja näytti että välivuosi tulee. Mä ehin suunnitella ja saada työharjottelupaikkaa syksyks, mut sit tredulta soitettiin. Meitsin tulevaisuus näyttää lentokoneasentajalta nyt. Mä rakastan koulunkäyntiä.

Muutin kans omilleni, Nokialle jäätiin mutta yksinasuminen on parasta ja mun kämppä on paras ja Nokiakin ihan kiva. Jännä törmäillä vanhoihin kamuihin ja mua harmittaa että etäännyin niistä kaikista.  

Mummu kävi leipomassa mulle kolme pellillistä sämpylöitä, äiti osti mulle fjällrävenin neljän vuoden haaveilun jälkeen, mennään isin kaa ens viikolla tallinnaan ja musta on niin outoa että nukkumaanmennessä on jo ihan pimeetä. Syksy on mulle ihan tervetullut juttu, jee!

eri valtio, sama naama

 täs meitsi ilosena ku tulvaongelmien takia oltiin aikataulusta myöhäs kolme tuntii!!

Tässä teille kasa kuvia musta turisteilemassa. Mulla oli kauheesti hankaluuksia valita mitä lisätä kun ehkä tuhat naamakuvaa kameras...

Suurin osa kuvista on Balaton-järveltä Unkarista. Hengailtiin siellä semmosessa pikku kylässä neljä yötä ja oli tosi hyvät ilmat, otettiin aurinkoa! Kävästiin sellasessa turistimestassakin, missä oli tosi kaunis satama. Jäätelö oli halpaa ja hyvää joka paikassa, sateinen Praha ei sytyttänyt ja rakastuin Saksaan.

Mä oon tosiaan ihan älyttömän huono muistaan ottaa kuvia. Nyt panostamalla panostin ja tajusin aina välillä lykkiä sitä kameraa Suskillekki että otappas musta kuvia tän ja ton ja ton patsaan kanssa.

oma maa mansikka muu maa mustikka

Mä oon ehtiny olla himassa jo viis päivää. Tavallaan tuntuu että en ois poissa ollutkaan. Eurooppa oli siisti, mä valehtelisin jos väittäisin, etten ois rakastanu sitä tunnetta, miten pääs päättään lukuisista vaihtoehdoista minne mennä. Rakastin sitä tunnetta, miten oikeastaan ei ollu suunnitelmia, mitä tahansa saatto tapahtua ja kenet tahansa saatto tavata.

Meidän reissu meni hyvin, ei tapahtunu mitään suurempia onnettomuuksia. Molemmat oli välillä vähän kipeenä, ite toin flunssan mukanani suomeen. Koti-ikävää oli ja ton tulvatilanteen takia junat oli kokoajan myöhässä. Ainoo, mitä mä koko kuukauden aikana tapahtuneista jutuista voin sanoa vastoinkäymiseks oli viimeisen illan junamyöhästyminen joka melkein esti kotiinpääsyn. Loppujenlopuks siinäkin oli onnellinen loppu. Asioilla on tapana järjestyä niiku mun mottokin sanoo.

Mä tapasin myös viimeinkin mun kaverin, jonka kanssa ollaan juteltu jo puoltoista vuotta. Mentiin sen luokse viikonlopuks Saksaan. Mulle Englannin kielen puhuminen on aina ollut jotenkin epävarmuus, mutta toi tapaaminen oli hieno. Cindy oli aivan yhtä ihana, ellei ihanampikin, livenä. Ton matkan aikana mä opin sen, mitä äiti on mulle sanonut pienestä asti: ei sillä oo väliä, vaikka mulla on urpoin aksentti ikinä, sekotan aina puhuessa heren ja theren ja kielioppi on mitä on. Jengi on valmis auttaan mua tuleen ymmärretyks ja yritys on tärkeintä.

Mä oon nähny rakkaita, syöny ja relannu, ollut niin kiireinen etten oo aikasemmin edes ehtinyt miettiä kuvien läpikäymistä. Nyt sain ne siirrettyä koneelle, ja niitä on melkein 800. Taidan suosiolla ajastella muutamaankin postaukseen... Huomenna mennään porukoitten kanssa ostaan mulle juoksukengät, ylihuomenna lähtö vierumäelle.

Ulkona sataa ja mä olen onnellinen.

ps. mua oikeesti vähän nauratti miten paljon oon ottanu itestäni tollasia läppänaamavääntökuvia...

lakki pääs elämä ees

Ihan hirvee kiire vikojen reilihommien kanssa, huomenna stadiin. Lakkiais- ja muita kuvia saatte ihailla vasta heinäkuussa, meitsi kiittää, kuittaa ja kehottaa lukeen meidän reiliblogia!!

Terveisin väsynyt ylioppilas !

ding dong

Otettiin kuvia viime viikonloppuna meidän reiliblogii varten (ne on otettu iha  selvänä, oikeesti.), katottiin euroviisuja hyvällä jengillä ja aamuviideltä istuttiin Suskin ja Nasun kanssa syömässä perunajäätelöä opiston takapihalla. Semihaikee tunnelma just nyt, opistolle palaan enää yhtiin illanistujaisiin ja iskeen lakin päähän. Linjat lähti, otettiin aurinkoa ja mansikat oli halpoja.

Oon siitä Helsinki-viikonlopusta asti halunnu käydä kattoon The great gatsbyn ja eilen sitten pyöräilin sen parikymmentä kilometrii Tampereelle ja toteutin monivuotisen suunnitelmani kattoo leffan yksin. Oli kyl kokemus, ihan loistava leffa ja paras leffaseura (HEHEHE). Levittäydyin kolmelle penkille ja hätkähtelin yksinäni. Leonardo Di Caprio on ihana.

Mulla ei ollu muuta, jatkan hitusen liian haastavaksi osoittautunutta huoneen siivoomisprojektia!

ps. joku vois projekteerata opistollaki ton siivoomisen, ainaki ku kattoo tota peiliä....

tervetuloo helsinkiin

Olin äitienpäivä viikonloppuna näkees kavereita tuolla suuressa pääkaupungissa! Oli kyl pitkästä aikaa kiva nähä tyyppei. Kateltiin Sallan kanssa Aladdinii thaiks ja napsittiin Jelly beanseja. Sillä oli koulupäivä perjantaina, joten suuntasin keskustaan tarkotuksena nähä Suskia. Eksyin matkalla Arabiaan hups hehe. No, Suskin kaa kateltii noit reilaushommii ja vaihdetiin kuulumisia, käytiin pyörähtään itiksessäkin, yritettiin löytää mulle kismet-jäätelöö (sitä ei oo missään) ja sen piti lähtee ihan liian aikasin. Illalla katottiin Sallalla (ne katto) suomen pelin.

Lauantaina näin sitten Melinaa ja Nellii, otettiin kuvia ja saatiin loistava idea lähtee ilmasiin juttuihin lintsille. Tehtiin aivan hirveä videotervehdys, käytiin kotkotis ja panoramas, pusukopis tietty ja saatiin ilmasta jukurttijuomaa.

Nyt Allu on tääl, meillä on euroviisukisakatsomo. Peukut pystyyn suomelle ja irlannille, meitsi suuntaa suihkuun!